Asiaa erilaisuudesta!

Terve taas kaikil!

Ajattelin kertoa omii ajatuksia ja pohdiskella erilaisuutta. 
En vaa ymmärrä sitä miks jotkut ihmiset ei hyväksy sitä, että jollaki on vamma/sairaus mihin ei vaa voi ite vaikuttaa yhtään. Kerron tässä samalla myös  mun oman tarinan ja miten se on vaikuttanu miun elämään jälkeenpäin.

Koulun alku

Alotin koulunkäynnin vuonna 1999, mutta ennen sitä oli ilmeisesti päätetty mihin kouluun mut laitetaan opiskelemaan 9 vuoden ajaks. 

Mun vanhemmilta ei kysytty sillon yhtää mitään et mihin kouluun ne haluis mut laittaa, joten jouduin käymään Kivenpuiston koulua 9 vuotta ja syynä siihen oli mulla oleva pienimuotonen motoriikkahäirio, sekä oppimisvaikeus.
Tosin niistä tehdyistä diagnooseista annetut paperit mä haluaisin nähä, koska mun olis helpompi ite hyväksyä noi virheet, jos saan niihin hyvän selityksen.
Nykyään oon asian kanssa täysin sinut, mutta mua on kiusattu asian takia ala-asteella jonkun verran+ oon saanu kuulla sanaa vammanen monestikki, vaikka omasta mielestäni en oo millään tavalla vammain. Ekat vuodet meni ihan hyvin ilman kiusaamist, mutta 5. luokalla ruvettii kiusaamaa iha kunnolla. Aluks se oli sellast perus huuteluu ja myöhemmi se kävi paljon fyysisemmäks :( siinä oli vähä taustaa ensteks. 

Ammatikouluun siirtyminen

Syksyllä 2008 alotin ammattikoulun Keuda Nurmijärvellä Elektroniikka-asentajan koulutukseen. Eniten varmaan jännitti se et mulla oli ollu mukautettua opetusta erityiskoulussa ja hyppäsin ihan tavalliseen ammattikouluun.
Se oli isoin harppaus tähän asti, koska koulutuksen alettua rupesin jäämään muista paljon jälkeen ja oma opiskelumotivaatio rupes tippuu :s eikä se auttanu hirveest ku yks maikka anto ymmärtää etten osaa yhtään mitää...
Loppujen lopuks kuitenki valmistuin ajas 3 vuotta ja 2 kuukautta! :)
Eli vaikeuksien kautta voittoon :) sain tosin muutaman hyvän frendin amiksesta :) mut se mun amisajoist. 

Inttiaika

Lähin inttii tammikuus 2012 ja kotiuduin heinäkuus 2012.
Intissä mä pärjäsin kohtalaisesti mut oppimisvaikeus ja motoriikkahäiriö teki
mun elämästä siel hankalaa. Ku oon tosi hidas ja käsist älyttömän kömpelö :/ joten en meinannu pysyy muitten tasolla missää vaihees. Ainoo asia mikä sai mut olee luovuttamat oli asennoitumine koko hommaa. Enkä antanu noitten mun "vikojen" haitata menoo siel :) siinä oli vähän taustaa mun inttiajoist. 

"Vikojen" vaikutukset mun elämää 

Noi kaks asiaa on vaikuttanu mun elämään jonku verran ikävästi, mutta on myös antanu mun asenteisiin ja mielipiteisiin uusia näkökulmia. Eniten mua haittaa tuo motoriikkahäiriö, koska en pysty soittamaa tyylii kitaraa ollenkaa, tekee mitää hirveen paljon näppäryyttä vaativia hommia, en oo mikää hirveen nopee käsistäni myöskään ja en  kykene tekee montaa asiaa samaa aikaa. 
Oppimisvaikeus taas häiritsee, koska en opi asioita nii nopeesti ku muut :s mut oon kyllä oppinu elämään näitten asioitten kanssa. Joten en nykyää enää stressaa asiasta nii paljoo. :)

Oma mielipide


Ite nään erilaisuuden maailmassa hyvänä asiana, sillä täähän ois tylsä mesta ku kaikki ois samasta muotista valettuja. Ihmisten pitäs uskaltaa olla erilaisia, jota ei hirviästi enää nykysin nää vaa kaikki menee massan mukana. 
Miulle erilaisuudella ei oo mitään väliä, vaan haluun et kaikki ihmiset erottuu jollain tapaa toisistaan!:) Ei oo mitää merkityst minkä värinen on iholtaa, millasia synnynnäisiä vammoja on, miten hyvä/huono on jossain, millä tavalla puhuu, minkä näköin on ja ja millaset näkemykset muilla on! :) Joten ei anneta erilaisuuden kadota mihkää vaan vaalitaan sitä mahollisimman hyvi :))


Eiköhän siinä oo nyt tarpeeks kirjottelua tältä päivältä :D jatkan jossain vaiheessa aiheesta lisää ^^  pahottelen jos teksti on vähä sekavaa :P mutta ei muutaku hyvää viikonlopun alkuu! Nyt vähän änäriä ja kahvia. Adios seuraavaan kertaan!:)

- Teemu